Takaisin Uutiset-sivulle
Kansantaitelijan matkassa, 1 osa
50 vuotta sitten - En kerro kuinka jouduin naimisiin
ig.com 27.10.2015
Tänään viisikymmentä vuotta sitten, lokakuun 27. alettiin suomalaista viihdemusiikinsektoria laittaamaan uuteen
asentoon. Tuolloin illan tv-lähetyksessä kuultiin ensi kerran aivan uutta musiikkisuuntausta. Markku Veijalaisen
ja Jyrki Hämäläisen juontamassa Ohimennen-ohjelmassa esiintyi uusi laulaja uusine lauluineen.
Esiintyjän ulkoinen olemus ja omintakeinen laulutyyli erottui, monien mielestä vieläpä edukseen, päivän iskelmälinjasta
ja kaikesta aiemmin kuullusta. Biisi oli uudentyyppinen, myös pelkistetty sovitus poikkesi sen ajan musiikkivirrassa
edukseen. Seuraavalla viikolla Jakko Jahnukaisen Levyraadissa kuvaruutuun ilmestyi samainen kaveri honottavalla
laulutyylillään ja bluesahtavalla rallillaan. Vaikka Levyraadissa Count Basien perinteinen svingikappale otti voiton,
uusi suomalainen esiintyjä lauluineen tuli hyväksi kakkoseksi. Tämä todella huomattiin. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa.
Irwin Goodman Tv-kakkosella suorana Pirkka-studiolta
Tuolloin ensimmäisen tv-esiintymisen päivänä, lokakuun 27. sanotaan ilmestyneen Irwin Goodmanin (Antti Hammarberg
1943-1991) ensimmäisen single-levyn, En kerro kuinka jouduin naimisiin, joka on laulajan itsensä sävellys ja tämän
managerin, Emil Reteen (Veikko ‘Vexi’ Salmi 1942-) sanoitus. Tarkalleen ottaen tuolloin ei ilmestynyt varsinainen levy,
vaan vasta masternauha äänitteestä oli valmistunut aiemmin samaisena päivänä. Illalla julkistettiin ko. kappale televisiossa.
Vieläpä hyvin näyttävästi; suositun ajanhengen mukaisen Ohimennen-musiikkiohjelman suorassa lähetyksessä. Ohjelma
oli ensimmäisiä uuden sukupolven tuottamia musiikkitarjontaa nuoressa televisiossa. Se mitä silloin näytettiin tai soitettiin
television suosituissa lähetyksissä, tavoitti lähes koko kansan. Tosin uutuudenkarhea Tv 2 ei näkynyt ihan
pohjoisimmassa Suomessa.
Kappale lähti soimaan ja nuori Irwin astui kulissien takaa esiin kitaransa kanssa, uskottavasti laulaen playback-
ulostulossaan. Aikalaiset muistavat tuon esityksen, josta ei ole minkäänlaista kuvamateriaalia jälkipolville säästynyt.
Siihen aikaan ei suoria lähetyksiä useinkaan nauhoitettu (tai ainakin nauhat kierrätettiin muissa ohjelmissa, eli ajetiin
yli), joten esim. Youtubesta ei voi tänä päivänä mennä katsomaan tuosta historiallisesta hetkestä raapaisuakaan.
Nykyisenä "someaikana" on ehkä vaikea käsittää mistä silloin oli kysymys. Tuolloin television alkuaikoina koko kansa
jakoi samat ohjelmat samanaikaisesti. Seuraavan päivän takuuvarma puheenaihe, kouluissa ja työpaikoilla, tuolloin oli
uusi laulaja eilisessä ohjelmassa. Se oli sen ajan sosiaalistamediaa. Irwin oli noussut kansakunnan tietoisuuteen. Ja
todellakin; ilman ensimmäistäkään äänilevyä.
Tuo ensimmäinen lanseeraus oli heti kiistatta lahjakkaan Goodman-Retee -parivaljakon mestarityönäyte. Managerityössään tuolloin kokematon Vexi omasi jo tuolloin näissä asioissa lähes pettämättömän vainun. Liikemiestaitoa osaltaan osoittaa sekin seikka, jonka Vexi kertoi minulle näin vuosia myöhemmin. Ensilevy työnnettiin eetteriin ääninauhalta, levyhän oli vielä prässäämättä, eikä sitä siis vielä vähään aikaan kauppoista saanut. Tähän sisältyy parikin pientä mielenkiintoista finassipuolen yksityiskohtaa. Ensinnäkin, omakustanteena tehtyyn En kerro kuinka jouduin naimisiin -nauhoitukseen tarvitut kaksi studiotuntia oli varattu Vexin viimeisiään vetävän äänilevy- ja soitinkauppansa kassaan kertyneellä muutamalla satasella. Tässä televisiontivaiheessa Vexi oli saanut mukaan jo Erik Lindströmin Finndisc-yhtiön, Lindström oli lupautunut maksamaan ainakin studiokulut. Toisekseen, nyt kun Vexi marssi Irwinin kanssa Tampereen Pirkka-studioon Veijalaisen ohjelman alkuvalmisteluihin, hän kuittasi Yleisradion tuolloisten tariffien mukaiset nauhakorvaukset. Koko projekti oli siis ikään kuin jo kustannettu, kulut kuitattu. Tai ainakin matkarahat (Hämeenlinna – Helsinki ja Hämeenlinna -Tampere) hankittu.
Lindström kertoi myöhemmin kysyessäni sen ajan tunnelmista, että ensilevy myi hänen yllätyksekseen oikein mukavasti, joten jatkoa alettiin suunnitella heti. Irwin puolestaan oli noihin laulutulkintoihinsa vuosikymmentenkin jälkeen muuten tyytyväinen, paitsi honottamisen osalta, joka olikin Vexi idea. Irwin kertoi näet aluksi oikein hävenneensä tekemällä tehtyä nasaalia laulusaundiaan, kuten hepposia folk-sovituksiaankin. Tosiasia varmaankin on, että ilman näitä (Amerikan folk-miehiltä napattuja) kikkoja uutta tulokasta ei oltaisi välttämättä niin hyvin noteerattu.
Kansantaitelijan matkassa, Ari Lahti
Kirjoittaja on valokuvaaja, taidekehystäjä, toimittaja, muusikko, kirjailija, ja Irwin Goodman ry:n toiminnanjohtaja
Email: ari@irwingoodman.com